Pienen korun kohdalla materiaali ei ole sivuseikka. Lasten korvakorut ja turvallinen materiaali liittyvät toisiinsa sekä ihon hyvinvoinnin että korun jokapäiväisen käytettävyyden kannalta. Kun materiaali, lukko ja koko ovat sopivat, korvakorut tuntuvat mukavilta eivätkä vaadi jatkuvaa säätämistä arjessa.
Valintaa ei kannata tehdä pelkän värin tai aiheen perusteella. Tuotetiedoista on hyvä tarkistaa aina korun perusmateriaali, mahdollinen pinnoite, metalliseos sekä mitat. Erityisesti lapselle ostettavassa korussa selkeä materiaalimerkintä helpottaa vertailua ja vähentää yllätyksiä käytössä.
Lasten korvakorut: turvallinen materiaali valitaan ihon mukaan
Lapsen iho voi olla herkkä, mutta herkkyys ei tarkoita automaattisesti allergiaa. Toisaalta nikkeliherkkyys on yleinen syy siihen, että korvakorun käyttö alkaa kutittaa, punoittaa tai tuntua epämiellyttävältä. Oireita voi tulla myös kosteudesta, iholle jääneestä liasta, liian tiukasta lukosta tai siitä, että korua käytetään ennen kuin korvareikä on täysin parantunut.
Turvallisin valinta riippuu siis lapsen ihosta ja käyttötilanteesta. Jos korvareiät ovat juuri tehdyt, ensikorun materiaalista ja vaihtamisen ajankohdasta tulee aina sopia lävistäjän tai terveydenhuollon ammattilaisen ohjeen mukaan. Tavallista korvakorua ei pidä vaihtaa liian aikaisin, vaikka uusi koru olisi valmistettu laadukkaasta materiaalista.
Jo parantuneisiin korvareikiin kannattaa valita korvakorut, joiden materiaali on ilmoitettu tarkasti. Pelkkä ilmaisu kuten metallikorvakoru ei kerro riittävästi, mistä koru on tehty. Luotettava tuotetieto kertoo esimerkiksi, onko kyse titaanista, 925-hopeasta, kullasta, ruostumattomasta teräksestä vai kullatusta korusta.
Titaani on kevyt vaihtoehto herkälle iholle
Titaani on monelle hyvä vaihtoehto, koska se on kevyt, kestävä ja yleensä hyvin siedetty materiaali. Kevyys on lapsen korvakoruissa käytännön etu: pieni nappikorvakoru ei vedä korvalehteä eikä tunnu helposti raskaalta päivän aikana.
Kaikki titaanituotteet eivät kuitenkaan ole automaattisesti samanlaisia. Materiaalin laatu ja mahdolliset muut osat, kuten lukko tai koristeen kiinnitys, kannattaa tarkistaa tuotetiedoista. Jos korulle haetaan mahdollisimman vähäistä allergiariskiä, kannattaa suosia kokonaan titaanista valmistettua mallia eikä olettaa, että titaaninvärinen koru on titaania.
Kulta sopii pitkäaikaiseen käyttöön, kun seos tunnetaan
Kultakorvakorut ovat kestävä valinta, kun niiden karaattipitoisuus ja metalliseos on ilmoitettu. Suomessa yleisiä ovat esimerkiksi 14 karaatin kultakorut. Ne sisältävät puhtaan kullan lisäksi muita metalleja, jotka parantavat korun kestävyyttä. Mitä korkeampi kultapitoisuus on, sitä pehmeämpi materiaali yleensä on, joten arjen lapsikorussa tasapaino kestävyyden ja materiaalin välillä on olennainen.
Keltakulta on usein selkeä vaihtoehto, mutta myös siinä käytetyt seosmetallit vaihtelevat. Valkokultaisissa koruissa seos voi sisältää ihoa ärsyttäviä metalleja, joten herkälle lapselle tuotteen tarkka koostumus on erityisen tärkeä. Jos aiemmista koruista on tullut oireita, materiaalia ei kannata vaihtaa summittain, vaan valinta kannattaa tehdä tunnetun materiaalin perusteella.
925-hopea on suosittu, mutta vaatii hoitoa
925-hopea tarkoittaa sterlinghopeaa, jossa on 92,5 prosenttia hopeaa ja loppuosa muita metalleja, tavallisesti kuparia. Hopeakorvakorut ovat monelle lapselle toimiva ja kohtuuhintainen valinta parantuneisiin korvareikiin. Hopea voi kuitenkin tummua ilman, kosteuden, ihon pH:n ja kosmetiikan vaikutuksesta.
Tummuminen ei yksin tarkoita, että koru olisi huonolaatuinen tai iholle vaarallinen. Se kertoo materiaalin luonnollisesta reagoinnista ympäristöön. Korun säännöllinen pyyhintä ja kuiva säilytys pitävät pinnan siistimpänä. Jos lapsella on selviä metalliherkkyyden oireita, hopean soveltuvuus kannattaa arvioida yksilöllisesti.
Ruostumattomassa teräksessä on tarkistettava laatu
Ruostumaton teräs on kova, kulutusta kestävä ja usein edullinen korumateriaali. Se sopii hyvin aktiiviseen käyttöön, koska pinta kestää tavallisesti naarmuja hopeaa paremmin. Teräskorun kohdalla on silti hyvä huomioida, että monet teräslaadut sisältävät nikkeliä.
Nikkelin vapautumista koruista säädellään, mutta nikkelille herkistyneelle lapselle pienikin altistus voi aiheuttaa oireita. Siksi teräs ei ole varmin ensimmäinen valinta silloin, kun lapsella on todettu nikkeliallergia tai korvakorut ovat aiemmin ärsyttäneet ihoa. Materiaalitieto auttaa tässäkin: tarkka teräslaatu on parempi tieto kuin yleinen maininta teräksestä.
Pinnoitettu korvakoru ei ole sama kuin täysmateriaali
Kullattu korvakoru voi näyttää samalta kuin kultakoru, mutta sen rakenne on erilainen. Kullatussa korussa pohjametallin päälle on tehty ohut kultapinnoite. Käytössä pinnoite voi kulua etenkin korvan taustapuolelta, tapista ja lukon kohdalta, jolloin ihon kanssa kosketuksiin tulee myös pohjamateriaali.
Kullattu koru voi olla hyvä vaihtoehto satunnaiseen käyttöön tai silloin, kun lapsen iho on aiemmin sietänyt koruja hyvin. Jos tarkoitus on käyttää samoja korvakoruja joka päivä, täyskulta, titaani tai tarkasti ilmoitettu muu perusmateriaali on usein huolettomampi ratkaisu. Pinnoitteen kesto riippuu käytön määrästä, ihon kosteudesta, kosmetiikasta ja korun hoidosta.
Myös värilliset pinnoitteet ja koristemaalaukset kannattaa tarkistaa. Lapsen korussa olennaista on, että tuotetiedoissa kerrotaan, mitä materiaalia ihoon koskettava tappi ja lukko ovat. Korun etuosan koriste voi olla eri materiaalia kuin varsinainen lävistysosa.
Korvakorun koko ja lukko vaikuttavat turvallisuuteen
Hyvä materiaali ei yksin ratkaise, onko korvakoru lapselle käytännöllinen. Pienen lapsen korussa keveys, sileät reunat ja riittävän tukeva kiinnitys ovat vähintään yhtä olennaisia. Korun ei tulisi tarttua helposti hiuksiin, pipoon, vaatteisiin tai leikkiessä käytettäviin varusteisiin.
Nappikorvakoru on usein selkeä arkivalinta, koska se asettuu lähelle korvalehteä. Hyvin pieni rengas voi myös sopia, jos sen rakenne on sileä ja lukko sulkeutuu varmasti. Pitkät roikkuvat korvakorut, suuret renkaat ja teräväreunaiset muodot sopivat paremmin vanhemmalle lapselle tai käyttöön, jossa aikuinen voi arvioida tilanteen turvallisuuden.
Lukon tulee pysyä paikallaan, mutta se ei saa painaa korvalehteä. Liian tiukalle painettu taustaosa voi hankauttaa ihoa ja kerätä kosteutta. Perinteinen tappilukko on yleinen ja helppo käyttää, mutta pieni lukko on myös irrallinen osa. Pienten lasten kohdalla aikuinen vastaa aina korun pukemisesta, kiinnityksen tarkistamisesta ja siitä, ettei korua käytetä tilanteissa, joissa se voi aiheuttaa vaaran.
Korvakoruja ei yleensä kannata pitää nukkuessa, liikuntaharrastuksissa tai vesileikeissä, ellei käyttöön ole erikseen soveltuvaa syytä ja turvallisuutta ole arvioitu. Päivittäisessä käytössä on hyvä tarkistaa säännöllisesti, että lukko on ehjä, tappi suora eikä korussa ole irtoavia kiviä tai muita pieniä osia.
Näin tarkistat materiaalin ennen ostamista
Tuotesivulla kannattaa katsoa ensin materiaalin nimi, sen jälkeen mahdollinen pitoisuus, pinnoite ja korun mitat. Kultakorussa karaattimerkintä kertoo kultapitoisuudesta, hopeakorussa 925-merkintä sterlinghopeasta ja titaanikorussa olennaista on varmistaa, että myös tappi on titaania. Jos tieto puuttuu, korua on vaikea verrata turvallisesti muihin vaihtoehtoihin.
Tarkista samalla korun korkeus, leveys ja paino, jos paino on ilmoitettu. Kuvassa sirolta näyttävä korvakoru voi olla lapsen korvalehteen suuri, ja toisaalta hyvin pieni malli voi olla hankala käsitellä. Käyttötarkoitus auttaa valinnassa: arkikäyttöön sopii yleensä kevyt ja matalaprofiilinen koru, lahjaksi taas voi valita yksityiskohtaisemman mallin, kun käyttöä suunnitellaan aikuisen kanssa.
Jos ostetaan useampia pareja, kannattaa aloittaa yhdestä materiaalista, jonka iho sietää hyvin. Näin mahdollisten oireiden syytä on helpompi arvioida. Uutta korua käytettäessä korvalehteä on hyvä seurata ensimmäisinä päivinä. Punoitus, jatkuva kutina, turvotus, kipu tai erite ovat merkkejä, joita ei pidä sivuuttaa. Korvakoru poistetaan ja tarvittaessa kysytään ohje terveydenhuollosta.
Hoito pidentää korun käyttöikää
Puhdista korvakorut säännöllisesti pehmeällä, puhtaalla liinalla. Hopealle voi käyttää hopeakoruille tarkoitettua puhdistustapaa, kun taas kullatut korut kannattaa pyyhkiä varovasti ilman hankaavia aineita, jotta pinnoite ei kulu tarpeettomasti. Titaanille, kullalle ja teräkselle riittää useimmiten hellävarainen puhdistus ja huolellinen kuivaus.
Korut kannattaa ottaa pois ennen uimista, suihkua ja kosmetiikan levittämistä. Hajuvesi, hiuslakka, voiteet ja kloorivesi voivat jättää pintaan kalvon tai nopeuttaa pinnoitteiden kulumista. Säilytä parit kuivassa korurasiassa niin, etteivät korut hankaa toisiaan vasten.
Turvallinen lasten korvakoru löytyy, kun materiaali on selkeästi ilmoitettu, koko sopii käyttäjälle ja lukko tarkistetaan osaksi arjen rutiinia. Käytännöllinen valinta on koru, jonka lapsi voi pitää mukavasti ja jonka aikuinen voi huoltaa helposti.